Kaverini on kieltänyt mua käyttämästä sanaa Hesa. Tulen maalta ja sanon Hesa. Kuulemma pitäisi sanoa Stadi. Just en sano.

Keskiviikkona lähdin lintsaten koulusta junalla kohti Hesaa niska vääntyneenä laukkujen painosta. En oikeastaan edes ymmärrä miksi ja mitä kaikkea mä raahasin tonne. Ikinä ei voi olla liian laiha, liian rikas tai kantaa mukanaan liikaa tavaroita.

Ensimmäinen päivä meni klo  9-14 shoppaillen ympäri keskustaa löytämättä juuri mitään. Pukeuduin täysin väärin - ei kannata laittaa kenkiä, joiden tietää takuuvarmasti aiheuttavan aimon annoksen rakkuloita eikä ole järkeä kantaa mukanaan niin paljon kamaa kuin mitä mulla oli - ja yritin parhaani mukaan laittaa perseeni jokaiselle kukkapenkille, mitä kaupungista löytyi helpottaakseni jalkojeni oloa edes vähän. Mutta silloin tietenkin kylmä syystalvituuli ryömi takkini sisälle ja jouduin taas kävelemään - hammasta purren. Niin sitten istuin ties missä hampaat kalisten ja spurguja tuijottaen. Värikäs elämäntapa sekin on.

Ystäväni, jonka luokse aikaa olen menossa viettää, pääsi töistään kahden maissa ja puol kolmen maissa lupasi ottaa mut kyytiinsä, jotta yhdessä voitaisiin sitten hänen kämpälle mennä. Homma oli hankalampaa kuin luulin. Nimittäin suunnistustaitoni tai näkemykseni kaupungista on joko hyvin vääristynyt tai täysin olematon. En millään tajunnut hänen antamiaan ohjeita, jossa hän käski kävellä Sokoksen luota Tennispalatin ohi. Tekstasin hänelle vaan, että ei mitäään aavistusta, missä Tennispalatsi. Tiedän vain Finnkinon. Mutta perille pääsin, ja auton kyytiin. Laukku roikkui oikealla olkapäällä, reppu selässä, laukku toisella olkapäällä ja kaksi muovikassia kädessä yritin kaverin autoon tunkeutua ovesta, joka ei aukea.

Päivällä käytiin pesee pyykkiä, kävelyllä ympäri hänen kämppänsä asuinaluetta, käytiin kirppiksella ja haettiin kaupasta paljon suklaata ja karkkia. Haettiin myös Makuunista 5 leffaa, tosin viiden hyvän leffan, joita kumpikaan ei ollut aiemmin nähnyt, mutta halusi nähdä oli lähes mahdotonta. Matkaan lähti kuitenkin 5 leffaa - mitään muuta niistä ei voikaan sanoa...Katsottiin Le Divorce, joka oli mielestäni lähes kelvollinen tyhjäpäinen romanttinen komedia. Kaikki meni tosiaan hyvin siihen lentävään laukkuun asti. Ja ihastuin todella siihen kaljuun juristiin ja siihen brittiläiseen museohommelityöntekijään. Brittiaksenttia ei voita mikään! Tähän väliin on myös pakko sanoa, että suuri osa päivästä meni myös erästä kämppistä haukkuen, joka aiheuttaa harmaita hiuksia ja ahdistuneita ajatuksia meissä molemmissa. Jotkut ovat kauniita, jotkut ovat fiksuja ja jotkut ovat hiton ärsyttäviä!

Meidän oli tarkoitus mennä ajoissa nukkumaan, sillä kumpikaan meistä ei ollut saanut kunnon yöunia edellisenä yönä, mutta päädyttiin puhumaan syvällisiä yön pimeydessä 03:30 asti. Onneksi herätys oli aamulla vasta 8:30. Silloin siskoni tuli myös ja tarkoitus oli viettää aikaa yhdessä. Kolmisteen. Shoppailtiin keskustassa ja löysin pari vaatekappaletta, tapoin jalkojani vähän lisää ja valitin kaikesta minkä kerkesin. Illalla mentiin sitten Emmaan katsomaan Salvador Dali näyttelyä ja siinä katosi sitten aamun väsymys kokonaan kun mahtava surrealismi virkisti mieleni!  Hän tosiaan on lempitaiteilijani, ihailen suuresti hänen taitojaan. Ihastuin myös Salvador Dalin hajuveteen! Mutta iltamme ei loppunut yleisneron mielettömään maailmaan, vaan jatkoimme Prismaan. Kädet täynnä herkkuja - porkkanaa, pähkinöitä ja pastaa - lähdimme kohti kotia. Katettiin olkkarin lattia kuin missäkin kiinalaisessa leffassa ja katsoimme vuokra-DVD Pulp Fictionin tietoisia siitä, että se tulee perjantaina ilmaiseksi. Leffan loppu meni tosiaan ystävältä ja siskolta täysin/ osittain ohi kun he pitivät tärkeämpänä silmien rentouttamista kuin Tarantinon mahtavaan elokuvataiteeseen syventymistä. Mutta ei se mitään, sillä leffan jälkeen he olivat ylipirteitä ja minä kirjaimellisesti romahdin sänkyyn, tai tässä tapauksessa olohuoneen avatulle sohvalle. Siinä he sitten hihittelivät vieressäni ja piirsivät sydämiä käsivarteeni samalla kun vedin sikeitä.

Perjantai valkeni hitaasti ja kivuliaasti kun heräsin tunnin välein aamulla tarkistamaan kellosta vain sen, että voisin vielä nukkua. Herätyskello olisi syönyt hermoni vasta kahdeltatoista, mutta suihku kutsui mua jo yhdeltätoista. Ystävä rakas laittoi puuroa, jota en sitten lupauksistani huolimatta koskaan maistanut ja puhuttiin yhdessä kaikki huonolla veneläisaksentilla surkeaa englantia. Puoli kahden maissa lähdettiin Myyrmäkeen mahtavalle kirpputorille, sieltä nimittäin ystävä kultainen löysi minulle lähes täydellisessä kunnossa olevan Lostin ekan tuotantokauden vain kympillä ja tänäänkin mukaan tarttui leffa, useita kirjoja ja pari cd-levyä ja sormus, alle 15 euroa kulutin. Mutta metsästys täytti mielemme emmekä huomanneet ajanjuoksua! Nimittäin meidän oli tarkoitus lähteä katsomaan Kimpassa-leffa Kinopalatsiin! Luin aikoinaan kyseisen kirjan ( Anna Cavalda - Kimpassa ) ja ihastuin siihen kovasti!!! Ystäväni taas on mieletön Audrey Taotou fani ja kun yhdistettiin Audrey Taotou ja mahtava leffa, niin eiköhän ollut selvä, että katsomaan mennään. Siskoni roikkui siinä mukana vähän epätietoisena koko elokuvateoksesta.

Mutta me oltiin autolla liikkeellä ja perjantaina - ruuhka-aika iski pahasti ja jumituimme joka puolella. Lopulta siskoni kanssa mentiin ratikalla kohti keskustaa samalla kun ystävä lähti etsimään parkkipaikkaa autolle. Tarkoitus oli ehtiä leffaan ASAP ja ekat paikallaolijat varaisivat sitten paikat muillekin! Kävi sitten niin, että ystäväni oli jo leffassa kun me siskon kanssa juostiin kuin ravihevoset Sokoksesta kohti Kinopalatsia. Onni oli myötä ja vihreät valot syttyivät tiuhaan tahtiin edessämme. Päästiin perille ja pienten mutkien kautta päästiin saliin. Leffa oli tosi hyvä, joskin kirjaan ihastuneena olinkin hieman tyytymätön muutamaan käsikirjoittajan ratkaisuun. Mutta tottahan se on, leffaan ei ikinä saa kaikkea sitä mitä kirjassa on. Eli kaikki ne, jotka mielummin katsovat leffan kuin luevat kirjan, menettävät joka kerta jotain tärkeätä!

Koska leffan aikana mahani jatkuva kurninta häiritsi jo vierustovereita, käytiin haukkaa RAXilla syötävää. Mulla on tapana etsiä ihan joka paikasta joku henkilö, johon isken silmäni ja jota kaukaa ihailen. No Raxis oli sitten eräs vanhempi mies, 30-40v joka muistutti Ralph Fiennesia ja joka oli mielestäni suloinen. Pidin kuitenkin suuni kiinni, enkä maininut asiasta kavereilleni. Ihailin hiljaa ja kaukaa.

Sitten jatkettiin metrolla Ruoholahteen auton luo. Sieltä jatkui sitten matka huoltoasemien kautta kohti maaseutua, Karjaalle. Kotona ollaan ja nukkumaan mennään. Erittäin ihanat kolme päivää!